EIlen illalla ehdin paneutua veljeltäni joululahjaksi saatuun, erittäin hyväntuuliseen suosikki-tv-kokkini osittain kirjoittamaan ruokakirjaan, "Täydellinen päivä: ruokaretki pohjoismaissa". Kirja perustuu aiemmin Maikkarilla esitettyyn Täydellinen päivä-ruokaohjelmaan. Iso osa resepteistä ei ehkä sovi tällaisen semiopiskelijan kukkarolle, mutta paljon uusia ideoita ja kokeilemisen arvoisia ruokia ihanin kuvin kuvitetun kirjan kansien väliin silti mahtuu. Ensimmäisenä kokeiluun lähtevät kampasimpukkareseptit, sekä Saran Kalevalan pata. Kaapissa on nyt vielä ruokaa niin reilusti, että kokeilemaan päästään kyllä aikaisintaan viikonloppuna (kiitos väliin tunkevan uuden vuoden) , mutta kerron sitten miten meni!

Googlaillessani tuota kirjaa, törmäsin maukkaaseen, Hannan soppa-ruokablogiin. Hanna on kokeillut blogissaan myös yllämainittua Kalevalan pataa, tehden siihen tismalleen sen saman lisäyksen, jonka ajattelin itsekin tehdä; suppilovahverot! Olen nimittäin kunnostautunut sienestäjänä ja nytkin meillä on pakastimessa pieni erä korvasieniä odottamassa, sekä kuivattuina purkillinen suppiksia. Vielä pari vuotta sitten osasin ehkä nimetä punaisen kärpässienen, ja tarvittaessa esitellä metsästä  kanttarellinkin, mutta nyt pystyn jo sienestämään keskenäni koirien kanssa ja olen tänäkin vuonna jo kerännyt kymmeniä litroja korvasieniä, kanttarelleja ja suppilovahveroita. Kiitos tästä oppimastani taidosta kuuluu miehen isälle, joka sai minut vakuuttuneeksi siitä, että jopa tällainen stadilaisjuntti voi itse kerätä syömäkelpoista satoa metsästä ja ihan jopa määriä. Pidämme onneksi molemmat miehen kanssa sienistä, joten niitä saa ja pitääkin aina muistaa käyttää. Nyt viimeisimmästä sieniruoasta on mennyt jo kuukausi, joten taidankin tehdä tuon Kalevalan padan ensin. Toisaalta, kampasimpukat sopisivat ehkä paremmin uudenvuoden aaton tunnelmiin ennen juhliin lähtöä.. No, pitää miettiä. Eipä se uudenvuoden kuvio ole vieläkään selvillä, mitä silloin tapahtuu ja missä.

Harvalla on muuten aikaa päivittää blogiaan tähän aikaan aamusta! Mutta minullapa on! Minulla on nimittäin vielä viikko lomaa. Sen kunniaksi odottelemme tässä hetken, että aamu alkaisi valjeta ja lähden sitten bussilla Nuuksioon päiväksi reippailemaan koirien kanssa. Jouluähkyn sulattelu alkaa, joten olen luvannut itselleni jättäväni viljatuotteet ja sokerin, sekä herkut pois seuraaviksi pariksi viikoksi. En usko enää täydelliseen kieltäytymiseen kaikesta hyvästä ja hyvänmakuisesta, joten en aio piiskata itseäni, vaikka esimerkiksi uutena vuotena tulisikin tästä lupauksestani lipsuttua. Jääkaapissa oleva iso sammiollinen tekemääni makaronilaatikkoa sen sijaan saa jäädä miehen syöntivastuulle. :)